Rättityöt, kässä.. mitä näitä nimityksiä peruskoulussa olikaan.
Muistan lähinnä vain nuo lempinimet, mitä tulee koulun käsityötunteihin. Ja vielä pari vuotta taaksepäin pohdin, miten sitä pienenä tyttönä osasikin kaikki pistot ja silmukat. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä käsityötaitojenkin suhteen, eikä minun käsillä olisi loihdittu sukan sukkaa eikä koukkuihin tai puikkoihin olisi löytynyt oikeita otteita. Olin varsin tyytyväinen itseeni, jos sain edes langan neulaan parsiessa vaatteisiin ilmestyneistä reikiä. Olin aivan surkea.
Mutta kun korkeakouluopinnot päättyivät ja siirryin työelämään, vapaa-aikaa alkoikin olla merkittävästi enemmän (huom. tuolloin meillä ei ollut edes koiria).
Ei ollut enää lukemista tai kouluhommien naputtamista illat pitkät.
Aikaa alkoi lopulta olla jopa niin paljon, että seuraavan talven arki-iltoina löysin itseni istumasta virkkauskurssilta. Kyllä - niin paljon sitä aikaa oli!
Aivan puskista tämä kurssille päätyminen ei sentään tullut. Olin jo useamman vuoden ihastellut virkattuja mattoja aina silloin, kun niitä vastaan jossain oli tullut. Aina sama ihastelu kerta toisensa jälkeen ja toki siitä ajan myötä syntyi ylitsepääsemätön tarve. Myös minun oli pakko saada oma Juhannusruusu lattioitamme koristamaan. Tai vaikka kaksikin.
En kuitenkaan suinpäin lähtenyt selvittämään myytävien mattojen tarjontaa, vaan kartoitin ensin itseluottamusta puhkuen paikkakuntamme käsityökurssit. Ja kyllä, Taito Shopin järjestämä alottelijoiden virkkauskurssi oli juuri tuolloin alkamaisillaan. Nimi ilmoittautumislistaan oli nopeasti täytetty ja luottavaisin mielin lähdin oppimaan uutta - tai no itseasiassa vanhaa uudelleen.
Ja jo ensimmäinen tunti muutti kaikki peruskoulusta mieleen jääneet käsitykseni käsitöistä. Aloitin ensitöikseni virkkaamaan pyöreää koria ja muutamien onnituneesti virkattujen kerrosten jälkeen tajusin, kuinka luovuus räjähti käsiin! Käsitöiden riemu oli löytynyt ja pursusin intoa virkata vaikka mitä. Ja niin ne iltapäivät, illat ja jopa viikonloput alkoivat kulumaan ilman vapaa-ajankäyttöongelmia. Olin tehnyt itsestäni taas työllistetyn ja se jos mikä pitää mieleni virkeänä! :)
Ja niin pääsivät ideat toteutukseen. Koti alkoi täyttyä ensiksi koreista, koska niiden teko kirjaimellisesti koukutti helppoudellaan. Halusin testata ensimmäisten tekeleiden kanssa kaikki perussilmukat ja pylväät sekä kuinka erilaiset kuteet käyttäytyvät.
Kun koreja oli tehtynä kaiken kokoisina ja muotoisina, alkoi tähän päivään saakka kestänyt mattokausi. Ja loppua tälle mattomanialle ei näy.
Olen toki välillä tarpeen tullen tai inspiroituneena tehnyt muitakin virkkailuja, mutta aina sitä tulee aloitettua uusi matto johonkin sopivaan väliin. Ohjeita ja ideoita on niin paljon, että jokaiseen kodin tilaan löytyy varmasti sopiva virkattu matto.
Ihka ensimmäinen omatekemä mattoni oli tietenkin se kauan ihastelemani Juhannusruusu tehtynä mustasta Lilli-ontelokuteesta.
Juhannusruusun jälkeen onkin syntynyt sitä sun tätä osittain itse luovien ja osittain ohjeita tarkasti noudattaen. Ohjeiden tarkka seuraaminen oli ainakin alussa välttämättömyys, koska en tajunnut virkkauksen logiikkaa vielä tarpeeksi hyvin. Levennykset eivät onnistuneet ja kompuroin toistuvasti kerrosten aloitusten sekä lopetusten kanssa. Monet kerrat olen joutunut kerimään työt takaisin kerälle ja aloittamaan alusta. Mutta niin on työ tekijäänsä opettanut, yritteliäisyys palkittu ja niin edelleen...
Netistä löytyy ohjeita pilvin pimein ja niitä olen keräillyt melkoisen määrän odottamaan toteutusta, mutta löytyypä hyllystämme myös muutama virkkauskirja. En ole yhtään kirjaihminen, joten kirjojen hankinta on minulle hyvin harvinaista. Nämä kirjat oli vain pakko saada! :)
Bongasin nimittäin muutama vuosi takaperin virkkausharrastukseeni höyrähtäneenä Molla Millsin blogin ja se ruokki nälkääni ensisestään. Tilaukseen oli heti laitettava ensimmäinen Virkkuri-kirja ja niin näitä kirjoja on tipahdellut postilootaan sitä mukaa, kun uusia Virkkureita on julkaistu. Voi kuinka näiden kirjojen kansien sisään on saatu kerättyä niin monia mahtavia ohjeita ja ideoita! Uskon, että jokainen löytää niistä itselleen virkattavaa. Ohjeet koostuvat todella helpoista, mutta myös haastetta tarjoavista virkkuutöistä. Ja mikä parasta, ohjeet on rakennettu selkeiksi ja helpoiksi seurata. Olen törmännyt myös muihin virkkauskirjoihin, mutta yksikään ei ole voittanut vielä Virkkureita.
Ensimmäinen Molla Millsin Virkkuri-kirja pitää sisällään virkkuutöitä kotiin ja käyttöön.
Juuri tästä kirjasta löytyy myös Hexagon-maton ohje. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ❥
Olen nimittäin suuri mustavalkoisen ystävä. Se yhdistelmä vain hivelee silmääni ja on pysynyt kestosuosikkinani aina lapsuudesta saakka. Niinpä ei ollut epäilystäkään siitä, mitä kirjan ohjeista lähtisin kokeilemaan ensimmäisenä.
Hexagon onkin noussut varsinaiseksi trendimuodoksi ja miksipä ei olisi, onhan se mielenkiintoinen! Lisäksi sopivaan tilaan sijoitettuna tämä graafinen muoto tuo mukavaa ilmettä ja henkii vanhaa aikaa. Tätä mattoa tehdessä itseasiassa hieman hurahdin tähän muotoon ja huomasin, kuinka veikeästi hexagoneja voi yhdistää toisiinsa, loputtomasti. Suosittelen kokeilemaan kirjasta löytyvää ohjetta. Sitä on helppo soveltaa myös muihin virkkaustöihin, ei vain mattoihin. Lisäksi se on siitä kätevä, että kerroksia voi vain jatkaa ja jatkaa samalla kaavalla.
Itse osasin lopettaa vajaan 30 kerroksen jälkeen ja rakkain ikinä tekemäni matto oli valmis!
Kuteena käytin Paaposta tilattua trikookudetta sekä T-Yarn-merkkistä kudetta.
T-yarn on suht edullista, mutta ei ole osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi mattojen tekoon. Kudekerät ovat olleet merkittävän epätasalaatuisia. Paaposta tilaamani kude puolestaan oli lähes täydellinen. On toki huomioitava, että trikookudetta työstäessä vastaan tulee lähes aina paksumpia ja ohuempia kohtia. Nykyään myös Paapo myy T-yarn trikookudetta omassa valikoimassaan.
Kun matto oli valmis, minuun kai jäi jylläämään jokin hexagonhulluus.
Ja ajallaan valmistui myös toisenlainen matto samaa Hexagon-maton ohjetta mukaillen...
Tämä matto pääsi valmiina lattialle juuri jouluksi ja osui värinsä puolesta todella hyvin joulunpunaiseen tunnelmaan. Matto oli jonkinasteinen kokeilu ja mielestäni lopputuloksesta tuli persoonallinen. Juuri sitä, mitä hainkin. Tein mattoon siis 19 samankokoista hexagon-palaa ja kiinnitin ne kuteella yhteen. Hirveän iso työhän tässä oli ja ranne oli koetukselle yhdistellessä paloja. Mitä isompi matosta tuli, sitä raskaampi sitä oli siirrellä ja käsitellä. Mutta onneksi liittämisvaihe oli vain pieni osa koko projektia ja pääasiassa sain vain virkata. Kaiken kaikkiaan kannattava kokeilu!
Ja tarpeeksi kun virkkaa ja laittaa tekosiaan esille, joku todennäköisesti ihastuu samalla tavalla kuin minä aikoinaan Juhannusruusuun. Ja jos ei satu olemaan innokas virkkauksen uudelleenopettelija, päätyy helposti tilaamaan maton meiltä innoikkaimmilta väkertäjiltä :)
Yksi tilatuista malleista on ollut tämä isommaksi muokattu Juhannusruusu, jonka ohje löytyy täältä (Sisustus Jadelin). Pienemmän Juhannusruusun tavoin tämä isompikin malli on äärettömän mukava ja helppo tehdä. Tilausmattoja tehdessä sitä huomaa panostavansa tekemiseen aivan eri tavalla ja kaikenlainen sooloilu jää pois. Lopputuloksesta kun täytyy tulla just eikä melkein.
Mattoja on siis syntynyt ja syntyy jatkuvasti lisää sitä mukaa, kun niitä ehtii kaiken muun ohella tehdä. Nyt kuitenkin kodin remontointi ja kesää kohti myös pihamaan laittelu alkavat olla tärkeysjärjestyksen kärjessä.
Koukku heiluu siltikin aina tarvittaessa - varsinkin, jos kaipaan hektisen arjen keskellä pientä hermojen leppuutusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti