Yksi niistä lukuisista asioista, joihin talossamme ensinäkemältä ihastuin oli keittiön alkuperäinen puuhella ja se onkin ollut meillä tiheästi käytössä talvipakkasilla.
Hella tuo mukavasti lämpöä keskikerrokseen, vaikkei pidä sitä yllä toki niin hyvin kuin varaava tulisija pitäisi. Mielessä onkin pyörinyt suunnitelma siitä, että puuhellan voisi korvata isommalla ja varaavammalla vaihtoehdolla. Mutta ainakin toistaiseksi vanha palvelija saa pysyä nurkassaan.
Mukava on ollut myös huomata, miten lämmittäessä pystyy tekaisemaan päivän ruoat samalla kertaa! Ai miten ihania muistoja ensimmäiset polttokerrat toivatkaan mieleen. Mummoloista ja mökkireissuilta takaraivoon oli jäänyt talteen hyvin puuhellan niksit ja kikat. Minun ikäluokan nuorille aikuisille kun se(kään) ei ole itsestäänselvyys.
Puuhellamme on kuitenkin jo melko kulunut ja alkaa kaivata ehostusta. Itseasiassa ensimmäinen nuohoojan käynti hieman jännitti, sillä talomme kuntotarkastuksessa oli melko vähän mainintoja puuhellan kunnosta. Onneksi selvisimme vain tulilaastin hankinnalla ja nuohoojan tarkkoja neuvoja noudattaen muurasimme tulipesän yläosan tiilien saumat uudelleen. Muutoin hellan toimivuudessa tai rakenteissa ei ollut moitteen sijaa.
Hellan ulkonäössä ja maalipinnan kunnossa eletyt vuodet näkyvätkin jo eri tavalla.
Maalipinta on arvioni mukaan mahdollisesti yli kymmenen vuotta vanha, ellei vanhempikin. Tänä talvena maali on alkanut rapista pois ja koko hellan väri on muuttunut sieltä täältä punertavaksi. Ilmeisesti hella on alkujaan punatiilenvärinen ja pinnan kuluessa alkuperäinen väri on alkanut puskea alta tehden hellasta söpön vaaleanpunaisen..
Myös ajan myötä syntyneet tahrat ja noki ovat kiinnittyneet jäädäkseen puhtaan valkeaan pintaan.
Ne eivät lähde siis millään, kokeiltu on!
Tarkoituksenani onkin aloittaa maalausprojekti nyt, kun pakkaset alkavat väistyä ja emme enää lämmitä hellaa säännöllisesti. Uuden maalipinnan saa siis hella, luukut sekä hellan yläpuolella olevat kaakelit. Mahdollisesti maalaan uudelleen myös koko muurin sekä edessä olevan lattiapellin. Siitä tulee varmasti mukava projekti toteuttaa ja tämän nurkan ilmeen kohennusta onkin odotettu jo kauan!
Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan maalipensseli heilunut, vaan aloitin puuhellanurkan muutoksen hyödyntäen kotiin hiljattain tuomaani vanhaa ja käyttötarkoitustaan odottavaa aarretta.
Tämän vanhan arkun kannen pelastin ystäviltäni heidän muuttaessa ja karsiessa ylimääräistä tavaraa pois.
En aikaillut sekuntiakaan, kun ystäväni kysyivät kiinnostaisiko minua tämä kulunut arkun kansi. KYLLÄ!
Olen huomannut, että usein vastaavanlaisissa tilanteissa en koskaan mieti, mihin voisin tavaraa tarvita, vaan jätän pohdinnan myöhemmälle. Itseni tuntien tiedän, että tulen aina keksimään jotain - tavalla tai toisella 😊
Ja niin tämäkin toisen turhake muuttui meidän aarteeksi.
Kaavailin ihan ensimmäisenä, että teen kannesta pöydän. En olisi tarvinnut kuin jalat ja avot - ihanan rustiikkinen sohvapöytä olisi ollut valmis! Mutta tänä sunnuntaisena aamuna kahvia ryystäessä ja tuota meidän puuhellanurkkausta tuijotellessa idea vain tupsahti jostain päähäni. Miksi en ollut tätä aiemmin tajunnut!?
Ja tuumasta toimeen.
Markettiin hankkimaan lujaa riimua ja mittanauha esiin!
Puhdistin kannen sisäosan ja aloin ruuvailla koukkuja kannen päätylautojen jokaiseen kulmaan. Koukut jäävät näin piiloon kannan sisäpuolelle.
Tämän jälkeen kipusin puuhellan päälle paikantamaan kattoon hellan keskiosaa ja tein merkit kattokoukkuja varten. Tässä kohtaa joutuikin käyttämää hieman hoksottomia ja matemaattista kyvykkyyttä, jotta lopputulos hivelisi symmetriaa ihannoivaa silmääni.
Ehkä neljännen kerran mitat tarkastettuani aloin päättäväisesti uunin päällä keikkuen ruuvailla kattokoukkuja paikalleen ja kohdilleenahan nuo näyttivät menevän!
Loppuvaiheessa rojektia kysyttiinkin jo hieman käsivoimia, kun lähdin raijaamaan ripustettavaa kantta kohti kattoa. Kyllähän tuo taas pienikokoiselta naiselta jakkaroiden avustamana onnistui - ja hengissä ollaan 😄
Ketjujen päät ovat kiinni arkun kannen koukuissa ja muutoin ketju kiertää katossa koukusta koukkuun.
Ja niin vain aamukahvilla saatu idea on nyt valmis ja meidän hellanurkkaa koristamassa. Ja kuinka hyvä siitä tulikaan! Nurkka on ollut aina mielestäni liian avara ja olen pohtinut jopa erillisen huuvan hankintaa.
Mutta ajatuksiin on toistuvasti palannut toive katosta roikkuvasta kattilatelineestä. Ja nyt minulla on sellainen - tai ainakin jo tekele sellaisesta.
Tästä on hyvä lähteä jatkojalostamaan tätä koukuilla jne. Ja ennen kaikkea tässä ideassa minua viehätti ajatus siitä, että myös telineen yläpuoli(entinen kannen sisäpuoli) on nyt käytettävissä ikään kuin tasona/ylähyllynä.
Okein hyödyllinen sunnuntai ja nyt suunnittelemaan maalausurakkaa kalenteriin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti