Mennään ajassa noin puolitoista vuotta taaksepäin. Asuimme kolmisin avopuolisoni sekä koiranuorukaisemme kanssa vuokralla rivitalokolmiossa ja olimme varsin tyytyväisiä silloiseen asumismuotoomme. Tilaa oli elellä ja sijaintikin oli varsin toimiva.
Suunnittelimme tekevämme pientä remonttia vuokranantajan sallimissa rajoissa ja asunnon takapihatilkku ehtikin saada jo tuona aikana hieman uutta ilmettä. Intoa ja ideoita olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta jotenkin sitä huomasi jarruttelevansa omia aikeitaan siitä syystä, ettei koti ollut oma. Miksi remontoida ja tehdä muutoksia, kun tämä ei todennäköisesti ole pitkäaikainen kotimme?
Normaalia arkea elellessämme pistin merkille selailevani ilta toisensa jälkeen myytäviä asuntoja ja erityisesti omakotitalot olivat tarkemmassa syynissä(uutta, vanhaa, pikkukoteja, tilavempia...) Tarjolla olevien asuntojen seuraaminen on tosin aina ollut minulle mieluista ja olen tehnyt sitä jo vuosia ilman minkäännäköistä asunnonostoaikoimusta. Mutta tuolloin myös kanssa-asukkini ilmestyi vähän väliä olkapääni taakse kommentoimaan paikkakuntamme talotarjontaa. Myös talolle asettamamme hintakatto alkoi muodostua ajatuksella vitsailun lomassa.
Omalla asunnolla leikittelystä kai se ajatus alkoi hiljalleen kypsyä totiseksi todeksi ja toteuttaa salakavalasti itseään. Eikä mennyt aikaakaan, kun löysimme itsemme vuonna 1961 rakennetun rintamamiestalon asuntonäytöstä. Ja sehän oli sitten siinä.
Aika pankkiin, tarjous ja kaupat.
Siis mitä tapahtui - ostimmeko juuri talon?
Se oli todellinen hyppy tuntemattomaan.
Ei vain sen osalta, että me kaksi nuorta aikuista olimme hankkineet juuri ensimmäisen oman kodin, mutta myös siksi, että kyseessä oli vanha puutalo. Kuulimme monesta suusta kommentin "Työ ei vanhassa talossa lopu" ja käsitimme sen itsekin. Mutta selkeää kuvaa siitä, mitä nämä "työt" mahtavat kaikessa laajuudessa olla ei meillä ollut. Lähdimme avoimin mielin tutustumaan tähän talovanhukseen ja ottamaan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Pääasia oli, että tästä talosta tulisi nyt se kauan odotettu meidän näköinen koti!
Perusasiat ovat tässä talossa kunnossa ja remonttia on tehty vuosien saatossa ympäri taloa.
Osa rempoista on toteutettu hyvällä maulla sekä ammattitaidolla, osa sitten ei niinkään menestyksekkäästi. Asuinneliöitä talossamme on 162 m2 (4h, k,kph, th, 3xwc, s, vh), joten tilaa riittää hyvin kahdelle aikuiselle ja nykyisin myös kahdelle koiralle. Tilan lisäksi riittää tosiaan myös sitä työtä ja vapaa-ajankäyttöongelmia ei enää ole.
Pian vuoden tässä kodissa asuneina olemme aloittaneet jo yläkerran huoneiden pintaremontin ja suunnitelmissa olisi tehdä uusia pintoja myös muualle taloon. Niistä sitten edetään isompiin projekteihin kuten ikkunoihin, terassiin jne.
Pikkuhiljaa, liian tarkkaa aikataulua välttäen.
Lisäksi kaiken tämän remontoinnin ohella nikkaroin kellarissamme kaikkea mitä ikinä vain keksin meille kotiin kyhäillä. DIY-touhuilu onkin hyvin lähellä sydäntäni ja nälkä tuntuu kasvavan syödessä. Ja ettei vain ylimääräistä aikaa vahingossakaan jäisi, puikot ja koukut heiluvat harva se ilta, kun koetan saada lukuisia käsityöideoita valmiiksi.
Eli näistä kotonamme Kirsikassa tapahtuvista muutoksista, DIY-projekteista, sisustusratkaisuista ja käsitöistä tulen blogissa kirjoittelemaan. Ajatus blogista on kypsynyt hiljalleen omakotitaloasumiseen totuttelun ohessa. Olen saanut valtavasti ideoita muilta bloggareilta, niin miksipä en itsekin jakaisi meidän rintamamiestalon arkea muille.
Kyllä kai tähän kaiken muun oheen vielä yksi lisäharrastus mahtuu.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti