lauantai 15. huhtikuuta 2017

Puuhellanurkkauksen päivitys, osa 2

Viimein koitti kauan odotettu talviloma ja pääsiäinen siinä sivussa 
Olin kaavaillut monen monta hommaa, joiden parissa tulisin lomani viettämään. Ei reissuja, ei ennakkoon  varattuja menoja, vaan kotona touhuilua ilman tarkkoja aikatauluja. Niin moni aloitettu ja aloittamaton projekti odottaa siellä sun täällä talossamme tekijäänsä ja päätin alkaa purkamaan niitä fiiliksen mukaan ☺

Aikaisemmin kerroin aloittaneeni puuhellanurkkauksen päivityksen kyhäilemällä kattoon vanhan arkun kannen ajamaan kattilatelineen asiaa. Siitä tuli hyvä ja puuhella jäi odottamaan uutta maalia pintaansa. Tällä viikolla hain maalit ja käärin hihat.

Maaliksi valitsin valkoisen Tikkurilan Muuri-maalin. Se on tarkoitettu juuri takkojen ja muurien maalaukseen, eli erikoisominaisuuksiltaan se kestää kovaa lämpöä. Puuhellahan ei tosin juuri ulkokuorestaan lämpeä, mutta ajattelin ottaa varman päälle ja maksimoida maalipinnan käyttöiän. Ehkä Miranolikin olisi voinut toimia, mutta luotin ammattilaisen neuvoihin. Eikä tämä maali ole edes hinnalla pilattu, vaan hyvin edullinen ja riittoisa vaihtoehto.

Valkoisen maalin lisäksi hankin uunin luukkuja varten Tikkurilan Termal-silikonihartsialumiinimaalin, joka soveltuu metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona. Se kestää kuumuutta raudan punahehkuun saakka. Uunin luukut kuumuvat puita polttaessa melkoisesti, joten tämä vaihtoehto vaikutti hyvälle.

Ja niin kuin hyvin usein pintojen uudistamisessa, pohjatyö on ehdoton edellytys onnistuneelle lopputulokselle. Niinpä kaivoin esiin lakkabensiinin, Universal Stone-puhdistusaineen sekä hiomapaperin. Alkoi armoton puunaus ja irronnut maali sekä kuluneet pinnat saivat kyytiä.
Puuhellan osalta pintojen puhdistus kävi melko helposti, mutta luukkujen kanssa meinasi hetkittäin usko loppua, koska hion pintoja käsin. Huh! Tästä viisastuneena totean, että hiomakoneen hankkiminen ei olisi pahitteeksi.


Irroitin kaikki luukut erilleen ja maalasin ne ensiksi. Termal-maalia ostaessani myyjä kertoi, että kyseessä on todella "litkumainen" maali ja että kannattaisi testata sen käyttäytymistä ennen varsinaiselle pinnalle maalausta. Se oli hyvä vinkki, sillä todellakin maali oli kuin vettä ja pensselin kärjellinen maalia riitti hyvin aina yhteen luukkuun. Lisäksi suosittelen avaamaan ikkunoita tai muutoin vääntämään ilmanvaihdon täydelle teholle, sillä maalissa oli todella voimakas haju. En usko siinä katkussa pitkään työskentelyn tekevän kovinkaan hyvää - ainakin päänsärky on hyvin todennäköinen :) Kemikaalin tuoksu jäi leijailemaan keittiöömme vielä maalauksen jälkeenkin.

Maali jäi laikukkaaksi heti maalauksen jälkeen, mutta tasoittui onneksi kuivuessaan. Termal-maalin kuivumisaika onkin todella lyhyt. Jo puolessa tunnissa maalatut pinnat olivat täysin kuivat! 
Ja eipä mennyt aikaakaan, kun uunin luukut oluvat uudessa maalissa. Kuinka siistiltä ne näyttivätkään. Onnistumisen tuoma innostus oli taas huipussaan!
Huomasin tässä vaiheessa myös sävyn olevan nyt uuden maalipinnan myötä entistä tummempi, mutta se ei haitannut. Maalikaupassa pohdin nimittäin pitkään, maalaisinko luukut kokonaan mustaksi vai parantelisin jo olemassaolevaa väriä. Tumma lopputulos on siis ikään kuin kompromissi mustan ja hopean välillä ☺



Seuraavaksi oli itse puuhellan maalauksen vuoro ja valitsin maalausvälineeksi pienen telan sekä pensselin. Aloitin maalaamaan telalla, koska kalusteita maalatessa tela on osoittautunut aivan ehdottomasti parhaaksi välineeksi tehdä tasaista jälkeä. Mutta uunin epätasaiseen pintaan ei telalla saanut niin siistiä jälkeä kuin olin kuvitellut. Myös Muuri-maali oli yllättävän paksua. Näin ollen hylkäsin telan ja pensselillä maali alkoi levittymään todella sutjakkaasti, eikä uunin pintaan jäänyt ikävännäköisiä jälkiä. Ei voinut kuin ihmetellä, kuinka puuhellan ilme kirkastui jo yhden kerroksen jälkeen! Lähtötilanne kun oli melko kulunut ja punertava. Annoin ensimmäisen kerroksen kuivua ohjeen mukaan 12 h ja vedin vielä kertaalleen koko uunin samalla maalilla.


Lopputulos vanhaan verraten on kyllä erittäin onnistunut. Valkoinen on nyt oikeasti valkoinen ja kaikki nuhjuisuus on poissa. Nyt jääkin nähtäväksi, kuinka uudet maalikerrokset reagoivat ensimmäisiin lämmityskertoihin ja onko siisti lopputulos kohta muisto vain. Toivotaan ettei. Itse veikkaan, että noki tulee varmasti jättämään jälkensä melko pian luukun ympärille, mutta missä määrin ja kuinka monen lämmityskerran jälkeen..Saapa nähdä.

Mutta valmistahan tästä ei vielä tullut, vaan hellanurkkauksen päivitys jatkuu vielä, sillä uunin yläpuolella olevat kaakelit kaipaavat uutta maalia pintaan. Nyt kaakelit ovat hailakan kermanväriset ja sekös sotii puhtaanvalkean hellan sekä koko muun keittiömme kanssa. Siitä myöhemmin lisää.




Ja tähän hellan maalailuun kului vain yksi lomapäivä.
Uusitunut uuni, yksi homma vähemmän, tyytyväinen minä, hyvä fiilis, hyvä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti