Lautaseinää ja petsilakkaa

Olemme tehneet pintaremonttia yläkerran makuuhuoneissa ja edellisten asukkaiden toimesta lähes kaikkiin seiniin on asenneltu kyprokkileyt. Kuitenkin yhden huoneen ovea ympäröivä seinä on aikoinaan jätetty levyttämättä, ja tässä eräs iltapäivä tutustuin tarkemmin siihen, mitä kaikkea seinään oli vuosien saatossa laitettu. En olisi varmastikaan ryhtynyt tähän selvitystyöhön, mikäli seinäpinta ei olisi halkeillut rumasti hormimuuriin liittymiskohdasta. Lisäksi pinta oli epätasainen ja pahvimainen ulkokerros tuntui olevan irti alustastaan. Otin rohkeasti esiin mattoveitsen, tein viillon pintaan ja repäisin palan.

Ulkopinnalla oleva pahvilta tuntuva kerros oli ilmeisesti paksu tasoitustapetti, joka oli maalattu. Sitä poistaessa esiin tuli vielä kaksi ohuempaa tapettikerrosta. Kuoseista päätellen tapetit olivat kymmeniä vuosia vanhoja. Kerrokset suikaloituivat irti helposti ja näin homma sai tuulta purjeisiin.

Siinä hetkessä ajattelin, että mikäli tekisin turhaa työtä, voisin aina laittaa uudet pinnat repimisen jälkeen. :)

Pikkuhiljaa alta alkoi paljastua tiivis pintamateriaali, joka oli naulattu kiinni todella monella huopanaulalla. Siis seinä oli täynnä nauloja. Innokkaan naulaajan taidonnäyte 60-luvulta!

Päätin repiä ensiksi kaikki päällistapetit pois ennen kuin alkaisin tonkia tämän naulojen täyttämän pinnan alle.

Ensinäkemältä luulin kyseessä olevan pinkopahvin, mutta tarkemmin tunnusteltuani totesin levyjen olevan haltexia. Mutta on huomioitava, etten tehnyt päätelmää suinkaan itse, vaan rakentamisesta enemmän ymmärtävien ystävieni konsultaatiota apuna käyttäen. Itsehän olen vielä täysin noviisi, mitä tulee rakentamiseen ja rakennusmateriaaleihin. Into oppia lisää on toki kova!

Mutta niin, haltexia. Hieman yllätyksenä tuli, kuinka paksu kerros oli. En meinannut löytää tiiviistä pinnasta sopivaa kohtaa, josta olisin voinut hieman kurkata, mitä levyjen alla on. Enkä uskaltanut lähteä tekemään suinpäin koloa mihin tahansa, sillä pelkonani oli purueristeen leviäminen lattialle. Sitä sotkua olisikin ollut jo vaikeampi korjata. :)

Tein pienet viillot kahden levyn liitoskohtaan ja väänsin ruuvarilla pienen palan levyä irti. Jännitti kuinka tytön käy ja hihkaisin innosta, kun huomasin alta pilkottavan puuta, lautaa! Samalla tuli myös helpottunut olo siitä, että ehkä tämä seinän avaaminen oli ihan kannattava hetken mielijohde, ja saattaisin löytää koko seinäpätkältä raakalautaa, kuten olin jo alkujaan salaa toivonut. Ilta pimeni, enkä voinut lopettaa, kun vauhtiin olin päässyt.

Ajattelin haltexin poiston onnistuvan nopeasti ja että olisin valmis tuotapikaa samana iltana. Olin ajatukseni kanssa kuitenkin hyvin väärässä. Levyt eivät lähteneet suurina paloina, vaan ne murentuivat heti, kun niitä koetti vääntää irti. Lisäksi irroittelu oli niin pölyistä hommaa, että jouduin etsimään hengityssuojaimen sekä suojalasit lähes heti työhön ryhtymisen jälkeen.

Etenemistahti ei ollut siis nopea, vaikka riuhdoin levyä sen minkä ehdin ja käsilläni jaksoin. Jatkoin hieman yönkin puolelle ja luovutin viimein, kun olin saanut lähes koko esiin revityn haltexin irti lautojen tieltä. Päätin jatkaa uudella innolla seuraavana päivänä heti töiden jälkeen.

Ja niin seuraavan illan hämärässä pääsin jälleen seinän kimppuun ja tajusin, että huoneen pienen kaapin taustahan on myös samaa seinää ja tapetin alta löytyi kun löytyikin samaa haltexia. Sain siis lisää revittävää ja pölyn määrä oli melkoinen. Koko kroppa oli koetuksella, kun levyjä sai riuhtoa koko painollaan ja raakalaudasta törröttävät tikut pistelivät työhanskojen läpi käsiä. Kaikesta tästä huolimatta homma eteni pala palalta.

Ja muutaman työntäyteisen illan jälkeen koko lautaseinäpätkä oli esillä!

Kaikki oli muutoin siistiä ja ok, mutta seinä kaipasi hieman siloittelua, sillä kaikkien lautojen päät eivät olleet tasaiset ja niistä törrötti tikkuja. Lisäksi oven karmit sekä kynnykset oli hiottava ja uudelleenmaalattava. Ajattelin siinä samalla maalata myös kaapiston kirkkaamammaksi.

Pientä hidastetta etenemiseen kuitenkin toi oven ja muurin liittymiskohta, johon tuli raot, kun poistin tapettikerrosta myös oikealta puolen ovea. Ja jotta karmin liittymisestä muuriin saisi siistin, tarvittaisiin melkoisesti kittiä. Siispä kittasin koloset umpeen ja hioin tasaiseksi. Kuulostaa nopealta, mutta todellisuudessa jouduin tekemään kittailuit ja hionnan kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen eikä silmäänpistäviä epätasaisuuksia jäänyt näkyviin. Jostain syystä käsi- ja hartialihakset ilmoittelivat olemassaolostaan muutaman seuraavan päivän ajan. ☺

Valkoista maalia kului ja aikani sitä valkoisuutta tuijoteltuani totesin, että liika on liikaa. Nyt haluan jotain muuta kuin vaaleaa.

Olen jollain tapaa seonnut valkoisen käyttöön ja usein kaikesta tulee aina valkoista. Koetan tietoisesti lisätä muiden värien suosimista, sillä kahden koiran omistajana sitä tulee vain pahalle päälle, kun kaikki vaalea on jatkuvasti nuhruinen :) Niinpä kaivoin esiin Tikkurilan Harmonyn basaltin harmaan maalin, joka oli jäänyt ylimääräiseksi samaisen huoneen tehosteseinän maalauksesta. Väri on hyvin tumma ja näyttää kuvassa jopa mustalta. Maalasin sillä vain kaapiston yhden sivun.

Tämän jälkeen oli vielä päätettävä lautaseinän sävy. Vaikka seinä on jo ihan alkuperäisenä todella kiva, kaipasin siihen jotain muuta. Puntaroin jälleen vaalean sekä tumman välillä ja päädyin pitämään valitsemani tumman linjan. Hain kaupasta petsilakkaa, jonka sävy oli ruskea mahonki. 

Tein testipetsauksen erilliseen raakalautaan ja sävy näytti hyvälle, joskin aivan erilaiselle kuin purkin kyljessä oleva väriläiskä antaa ymmärtää. Todellisuudessa sävy on tummempi ja punertavampi. 

Koko seinäpätkään meni lakkaa noin vajaa puolitoista purkkia ja lopputuloksesta tuli todella tumma!

Hieman jopa säikähdin, kuinka kovin synkältä seinä alkuun näytti ja sävy oli muutoinkin eri kuin lattian. Olin kuitenkin tähdännyt petsilakkaa hankkiessa siihen, että väriero lattian kanssa ei olisi silmiinpistävä.

Mutta nyt usemman päivän seinää katseltuani sävy alkaa olla ihan jees. Ja mikäli mieluilen jotain muuta sävyä, voi seinän aina hioa ja petsata päälle. Voisi kuvitella, että pinnasta tulisi sillä tavoin kuluneemman/rouheamman näköinen. Mutta ainakin toistaiseksi olkoon näin ☺

Lisäksi maalasin hyllylevyistä osan tummanharmaalla ja osan valkoisella ihan siitä syystä, että voisin testailla kumpi väri sopii tilaan paremmin vai voisivatko hyllyt olla sulassa sovussa erivärisiä.

Kunhan saan vielä korit hyllyihin niin kokonaisuuskin alkaa hahmottua paremmin. Ovea en kuitenkaan enää takaisin paikalleen laita, vaan kaappi saa olla nyt avomallinen. Näin laudat pääsevät parhaiten esille.

Tämän lisäksi tein petsatun seinän kaveriksi samaan huoneeseen yöpöydän lamput, jotta tämä sävy toistuisi muuallakin tilassa. Päädyin tekaisemaan ne lasipurkeista, joista olen väkerrellyt lamppuja aiemminkin. Pidän niistä hirvittävästi! Niitä on todella helppo tehdä ja ne ovat kauniita kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tällä kertaa hankin myös puiset hyllynkannattimet, joihin lamput tulevat riippumaan. Petsasin kannattimet ja ruuvasin kiinni ylijäämäpaneeleista rakentamaani sängynpäätyseinään. Sävyt sopivat yhteen oikein hyvin ja nyt lautaseinässä olevaa sävyä saattiin myös muualle yhtenäistämään huoneen värejä.

 Näiden muutosten innoittamana makuuhuoneen sisustaminen jatkukoon! ☺

Puuhellanurkkauksen päivitys, osa 2

Viimein koitti kauan odotettu talviloma ja pääsiäinen siinä sivussa ♡
Olin kaavaillut monen monta hommaa, joiden parissa tulisin lomani viettämään. Ei reissuja, ei ennakkoon  varattuja menoja, vaan kotona touhuilua ilman tarkkoja aikatauluja. Niin moni aloitettu ja aloittamaton projekti odottaa siellä sun täällä talossamme tekijäänsä ja päätin alkaa purkamaan niitä fiiliksen mukaan ☺

Aikaisemmin kerroin aloittaneeni puuhellanurkkauksen päivityksen kyhäilemällä kattoon vanhan arkun kannen ajamaan kattilatelineen asiaa. Siitä tuli hyvä ja puuhella jäi odottamaan uutta maalia pintaansa. Tällä viikolla hain maalit ja käärin hihat.

Maaliksi valitsin valkoisen Tikkurilan Muuri-maalin. Se on tarkoitettu juuri takkojen ja muurien maalaukseen, eli erikoisominaisuuksiltaan se kestää kovaa lämpöä. Puuhellahan ei tosin juuri ulkokuorestaan lämpeä, mutta ajattelin ottaa varman päälle ja maksimoida maalipinnan käyttöiän. Ehkä Miranolikin olisi voinut toimia, mutta luotin ammattilaisen neuvoihin. Eikä tämä maali ole edes hinnalla pilattu, vaan hyvin edullinen ja riittoisa vaihtoehto.

Valkoisen maalin lisäksi hankin uunin luukkuja varten Tikkurilan Termal-silikonihartsialumiinimaalin, joka soveltuu metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona. Se kestää kuumuutta raudan punahehkuun saakka. Uunin luukut kuumuvat puita polttaessa melkoisesti, joten tämä vaihtoehto vaikutti hyvälle.

Ja niin kuin hyvin usein pintojen uudistamisessa, pohjatyö on ehdoton edellytys onnistuneelle lopputulokselle. Niinpä kaivoin esiin lakkabensiinin, Universal Stone-puhdistusaineen sekä hiomapaperin. Alkoi armoton puunaus ja irronnut maali sekä kuluneet pinnat saivat kyytiä.
Puuhellan osalta pintojen puhdistus kävi melko helposti, mutta luukkujen kanssa meinasi hetkittäin usko loppua, koska hion pintoja käsin. Huh! Tästä viisastuneena totean, että hiomakoneen hankkiminen ei olisi pahitteeksi.

Irroitin kaikki luukut erilleen ja maalasin ne ensiksi. Termal-maalia ostaessani myyjä kertoi, että kyseessä on todella "litkumainen" maali ja että kannattaisi testata sen käyttäytymistä ennen varsinaiselle pinnalle maalausta. Se oli hyvä vinkki, sillä todellakin maali oli kuin vettä ja pensselin kärjellinen maalia riitti hyvin aina yhteen luukkuun. Lisäksi suosittelen avaamaan ikkunoita tai muutoin vääntämään ilmanvaihdon täydelle teholle, sillä maalissa oli todella voimakas haju. En usko siinä katkussa pitkään työskentelyn tekevän kovinkaan hyvää - ainakin päänsärky on hyvin todennäköinen :) Kemikaalin tuoksu jäi leijailemaan keittiöömme vielä maalauksen jälkeenkin.

Maali jäi laikukkaaksi heti maalauksen jälkeen, mutta tasoittui onneksi kuivuessaan. Termal-maalin kuivumisaika onkin todella lyhyt. Jo puolessa tunnissa maalatut pinnat olivat täysin kuivat! 

Ja eipä mennyt aikaakaan, kun uunin luukut oluvat uudessa maalissa. Kuinka siistiltä ne näyttivätkään. Onnistumisen tuoma innostus oli taas huipussaan!

Huomasin tässä vaiheessa myös sävyn olevan nyt uuden maalipinnan myötä entistä tummempi, mutta se ei haitannut. Maalikaupassa pohdin nimittäin pitkään, maalaisinko luukut kokonaan mustaksi vai parantelisin jo olemassaolevaa väriä. Tumma lopputulos on siis ikään kuin kompromissi mustan ja hopean välillä ☺

Seuraavaksi oli itse puuhellan maalauksen vuoro ja valitsin maalausvälineeksi pienen telan sekä pensselin. Aloitin maalaamaan telalla, koska kalusteita maalatessa tela on osoittautunut aivan ehdottomasti parhaaksi välineeksi tehdä tasaista jälkeä. Mutta uunin epätasaiseen pintaan ei telalla saanut niin siistiä jälkeä kuin olin kuvitellut. Myös Muuri-maali oli yllättävän paksua. Näin ollen hylkäsin telan ja pensselillä maali alkoi levittymään todella sutjakkaasti, eikä uunin pintaan jäänyt ikävännäköisiä jälkiä. Ei voinut kuin ihmetellä, kuinka puuhellan ilme kirkastui jo yhden kerroksen jälkeen! Lähtötilanne kun oli melko kulunut ja punertava. Annoin ensimmäisen kerroksen kuivua ohjeen mukaan 12 h ja vedin vielä kertaalleen koko uunin samalla maalilla.

Lopputulos vanhaan verraten on kyllä erittäin onnistunut. Valkoinen on nyt oikeasti valkoinen ja kaikki nuhjuisuus on poissa. Nyt jääkin nähtäväksi, kuinka uudet maalikerrokset reagoivat ensimmäisiin lämmityskertoihin ja onko siisti lopputulos kohta muisto vain. Toivotaan ettei. Itse veikkaan, että noki tulee varmasti jättämään jälkensä melko pian luukun ympärille, mutta missä määrin ja kuinka monen lämmityskerran jälkeen..Saapa nähdä.

Mutta valmistahan tästä ei vielä tullut, vaan hellanurkkauksen päivitys jatkuu vielä, sillä uunin yläpuolella olevat kaakelit kaipaavat uutta maalia pintaan. Nyt kaakelit ovat hailakan kermanväriset ja sekös sotii puhtaanvalkean hellan sekä koko muun keittiömme kanssa. Siitä myöhemmin lisää.

Ja tähän hellan maalailuun kului vain yksi lomapäivä.

Uusitunut uuni, yksi homma vähemmän, tyytyväinen minä, hyvä fiilis, hyvä päivä.